AHERRUSTA
JA
ANSAITTUA RANTALOMAA!
Muu porukka lähti jo sunnuntai aamuna kohti Pohjois-Carolinan Corolla nimistä kylää. Siellä oli vuokrattuna iso talo tuttava perheen kanssa yhteisesti viikoksi. Perheen isän piti jäädä tekemään alku viikoksi töitä enkä minäkään osaa olla viikkoa paikallani joten tehtiin ratkaisu että jään myos alku viikoksi kotiin hevosten ja koiran seuraksi. Me matkustimme sitten torstai aamuna tuon 6 tunnin ajomatkan. Täytyy sanoa että pitkien lentomatojen jälkeen kuuden tunnin autossa olo on tosi mukavaa. Pääsee välillä tauoille erilaisiin paikkoihin ja koko ajan näkee erilaisia maisemia. Itse tosin herkästi torkun autossa joten matka taittuu rattoisasti niinkin. Autossa matkustaminen o nminulle paljon luontaisemaa, että näkisin viela hyvinkin itseni kiertämässä autolla USA:ta tulevaisuudessa.
Sunnuntaina saatiin muut matkaan ja itse lahdettiin kauppaan hakemaan ruokaa seuraavalle viikolle. Tllättävää kyllä 2008 täällä ei tiedetty vielä mitään laktoosittomasta ruuasta kun sitä ravintolasta kyselin ja nyt kaupat pursuaa laktoosittomia ja maidottomia tuotteita. Todella hyva valikoima!
Maantaina aloitin ensimmäisen päivän aivan yksistäni talolla.
Päätin omaaloitteisesti pistää korteni kekoon alkaa siivoaamaan paikkoja.
Pesin pyykkiä monta koneellista, imuroin ja pesin alakerran lattian.
Keittiössa saivat uutta ilmetta kahvinkeitin ja leivänpaahdin.
Illalla lähdin hakemaan hevosia laitumelta ja se olikin aikamoinen operaatio tuoda kaikki kolme yhdellä kertaa sisälle. Olivat hieman riimunnarut solmussa, mutta kaikki saatiin omiin karsinoihin syömään iltapalaa. Päätin vielä tehdä pienen maastoilu lenkin Mollyn hevosen Bo:n kanssa. Hän ei ollut kauhean iloinen joutuessaan yksin töihin, mutta päästiin aika reippaasti kuitenkin etenemään pienien takaisin kääntymisyritysten jälkeen. Sitten kohtasimmekin tämän alla olevassa kuvassa näkyvän sillan. Olimme tulossa sillalle ja hieman ennen siltaa kulkee toinen reitti hevosten laitumelle. Neitihän päätti että tästä hän ei ilman kavereita mene vaan haluaa kavereiden luokse eikä millään taisteluista huolimatta suostunut sillalle astumäan. No minähän en periksi anna ja hyppäsin alas hevosen selästä. Mentiin sitten taluttamalla sillan ylitse ilman ongelmia. Hyppäsin takaisin selkään ja ratsastettiin vielä hetken matkaa eteenpäin ravaillen ja laukaten. Neidillähän toki on vähän sitä vikaa että yritti aina kääntyä metsään oman tahdon mukaan ja yleensä jonkun puun kohdalta jonka läpihän ei pysty menemään. Pientä tammamaisuutta havaittavissa mistä en pidä hevosissa enkä koirissa, mutta lopulta reissu meni oikein hyvin ja silta tultiin takaisin päin ilman mutinoita.
Ratsastuksen jalkeen päästiin kotiin ja vein kaikki hevoset takaisin laitumelle. Perheen isä Alan saapui kotiin hieman myöhemmin ja loihti meille illallisen. Alan on loistava kokki ja tällä viikolla oli siis tiedossa aivan loistavat ruuat. Yleensä lihaa ja kasviksia oli tarjolla, mutta valmistustapa oli sellainen etten niin hyvää ollut vielä missään syönyt. Veimme myös hänen autonsa lähitalon pihaan josta se lähtisi aamulla omistajan mukana hänen huoltamolleen. Minä ajoin Alanin perässä ja nappasin hänet kyytiini pihasta.
Tiistai
Aamulla olikin tiedossa ratsastustunti klo: 10.00 Amandan tallilla.
olinkin siis yhdeksän aikaan tallilla ja päätin tällä kertaa ottaa vain Bo:n mukaani laitumelta. Ajattelin että kaikki ryntäävät mukaani, koska portti aukeaa vielä ulospäin niin livahtaminen on vaikeampaa kuin että se aukeaisi ulospäin. Huijasinkin muut tytöt syömään aamuruokiaan ja nappasin Bo:n mukaani. Neidillä oli kaikki hyvin kunnes tajusi tallissa olevansa yksin ja sehän oli kamalaa. Ei paikallaan oloa ja kavereiden perään huutamista. Olin aivan hiestä märkä, koska päivästä oli tulossa kuuma ja yritin saada hevosta laitettua kuntoon samalla kun hän hermoili yksin oloaan. Lopulta kuitnekin olimme enimmittä ongelmitta valmiit lähtemään ratsastamaan kohti ratsastuskoulua. Vähän huudeltiin kavereiden perään, mutta silta ja kaikki meni tosi hienosti. Kannatti siis olla jääräpää eilen niin neiti tiesi ettei kannattaisi enää kokeilla.
Ajattelin ettei meidän tunnista tulisi mitään, mutta oma asentoni hypätessä oli parantunut ja Bo oli jo ihan mukana tehtävissä. Päästiin reenaamaan jo vähän korkeampia esteitä kuin viimeksi ja hevosen kokoamista esteiden välillä. Bo tuppaa vähän venymään liian pitkäksi niin piti opetella kasaamaan se että hyppy onnistuisi. Saatiin Amandalta kehuja ja tunnista jäi tosi hyvä mieli.
Väsynyt talliapuri Heather, joka seurasi minua joka paikkaan päivän mittaan. Ratsastuksen jälkeen siivosin eilisen jäljiltä karsinat ja Bo pääsi laitumelle kavereiden luo.
Tässä meidän esterataa minkä kävin kuvaamassa samalla kun palautin Amandalta lainassa olleen kypärän. Minulla oli sen verta pienikokoinen pää ettei Mollylla ollut lainata minulle sopivaa kypärää.
Päivällä otin ratsastuksen jälkeen rennosti ja istuskelin terassilla syöden mehujäitä joissa on sisällä oikeita hedelmiä. Aivan taivaallisia varsinkin ananas ja mango. Myöhemmin painelin tallille pesemään hevosten harjat ja muut hoitovälineet. Alan tuli kotiin jälleen kuuden jälkeen, koska matka Washingtonista kotiin kestää liikenteen ruuhkien takia aina illalla paljon normaalia kauemmin. Työpäivään siis kuluu yleensä 12 tuntia matkoineen, mutta onneksi hän välillä saa tehtyä töitä kotoa käsin. Palattuaan töistä otimme Alanin toisen auton ja ajoimme taas lähitalolle vaihtamaan autot päikseen, että toinen auto pääsisi huoltoon. Tämän jälkeen suunnattiin kaupunkiin syömään kiinalaista.
Keskiviikosta olisi voinut tulla tylsä mutta päätin lähteä omalaoitteisesti autoilemaan Walmarttiin ostoksille.
Katsoin reitin googlemapsista ja kirjoitin sen ylös. Olin edellisena iltana kuitnekin aika hyvin pistänyt mieleeni reitin kaupunkiin, joten perille löytäminen oli aika sujuvaa. Täällä ihmisillä ei ollut navigaattoreita autossa vaan he käyttivät älypuhelimien navih´gointipalveluita autoillessaan. Itselläni kun ei ollut sellaista puhelinta niin täytyi katsoa kotona etukäteen ohjeet.
Uskollinen Saab joka on tullut tämän reissun aikana tutuksi.
Parille päästiin ja ostoksia tuli tehtyä urakalla.
Kummitytölle olisin tuollaisen barbie- auton tuonut jos sen
olisin jotenkin saanut kulkemaan matkassani.
Kotiin päästyäni söin vähän eilen jäljelle jäänyttä kiinalaista, koska annoksethan ovat tunnetusti isoja ja joka ravintolassa on laatikoita mihin ruuan saa mukaan jos ei jaksa kaikkea.
Syötyäni pakkasin laukun huomista rannalle lähtöä varten ja kävin pesemässä Bo:n satulan ja martingaalit. Illalla syötiin Alanin kanssa tacoja.
Torstai
Matka rannalle voi alkaa...
Kaupan kautta tottakai! Kirjakaupasta haettiin kirjat ja Wegmansista lihaa ja kaikkia maidottomia tuotteita. Ihan paras valikoima tuottista ja paljon oli esimerkiksi soija, kookosmaito ja mantelimaito jäätelöitä! Niitä jään kaipaamaan koska makuja oli monia ja todella hyviä. Mantelimaito jäätelö vaahterasiirapillä j pähkinöillä oli taivaallista. Näitä kuitenkin pakattiin mukaan isoon kylmälaukkuun johon laitettiin myös paljon ihan nomraaleja jääpaloja. Kyllä ,meinaan kalpenee meidän kylmälaukut näille isoille ja paksuseinäisille kylmälaukuille. niitä voi vetä perässään kuin matkalukkua. Oli aika yllättävää että jääpaloihin upotettuna ruuat tosiaan pysyi sen 5 tuntia varmaan kylmempänä kuin jääkaapissa koko reissun.
Meren ali tiemme käy kohti rantaa!
Sitten mentiin vähän ylikin.. Todella pitkä siltä, mutta päästiinpä Pohjois-Carolinaan.
Corolla oli viimeinen kylä ja ajoimme kaikkien muiden kylien läpi!
Tämä taitaa olla Duck nimisestä kylästä! Talot joita vuokrataan paljon merenrannaltaovat useimmiten valtavia! Hinta on myös korkea joten isommat porukat yleensä vuokraavat talon viikoksi.
Talot useimmiten omistaa yksityinen henkilö, mutta yritys vyokraa sitä aina silloin kuin omistajat eivät itse siellä ole.
Corolla keskusta. Paljon kauppoja ja ruokailu mahdollisuuksia!
Meidän asuintalo! Oikein kome asunto missä vosiin kyllä asua ympäri vuoden.
Takapihalta pääsi mereen
Talossa oli paljon väkeä ja minä tyttöjen kanssa nukuin huoneessa, missä oli kerrossänky. Minä sain yläpedin ja tytöt nukkuivat alhaalla. Meille oli yhteinen WC ja suihkutila käytävällä toisen perheen poikien kanssa ja se oli ranta teemaan sisustettu. Perheen vanhemmathan sitten nukkuivat lukaali huoneissa missä oli omat kylpyhuoneet ammeineen päivineen. Hieman otti poäähän kun perheen äiti onnellisena esitteli huonettaan, että tulehan katsomaan kuinka hieno huone minulla on.. Kyllä olisi minullekkin kelvannut tuo huone.. Tässä huomaa sen pienen kulttuuri eron ainakin joidenkin jenkkien ja suomalaisten välillä. Oma perheenihän olisi antanut vieraalle sen hienoimman huoneen ja itsekkin olen nukkunut eteisen lattialle luovuttaen ystävälleni oman sänkyni. Jenkeissä taas otetaan itselle se mukavin ja vieraalle annetaan kakkos vaihtoehto. Minulle siis huone ja järjestelyt olivat ok ja niissä ei ollut mitään vikaa, mutta tällaisiin kiinnittää huomiota kun on tottunut itse toimimaan toisin. Jenkeissä kuitenkin yleensä vieraalle tarjotaan oma huone ja wc-tilat kotioloissa joka on aivan luksusta. Perheissä myös ruokailu hoidetaan hyvin. Tai silloin kun syödään oikeaa ruokaa ja ollaan ulkona tai kaupassa niin kakkoseksi meinaa jäädä kun yrittää tarjoutua välillä maksamaan oman osuutensa. Matkoilla koitin aina olla nopea tai viivytellä pysähdyksissä niin että pääsin välillä maksamaan omia juomia ja snacksjeäni ettei perheelle tulsii tunne että elän aivan siivellä. Kerran onnistuin jopa tarjoamaan yhdellä reissulla perheen tyttärelle ruuan.
Näkymät etuovelta. Vastapäätä taloa oli paikka missä pystyi pelaamaan tennistä ja löytyipä uima-allaskin. Monessa talossakin oli pieni uima-allas. Hassua kun on meri vieressä ja
vielä pitää olla uima-altaatkin..
Thomassonien perheen isovaqnhemmatkin olivat talolla viettämässä loma akanssamme ja isoäiti teki perheen isän kanssa kotijäätelöä. Ainekset sekoitettiin kulhoon ja kulho laitettiin koneeseen. Ympärille ripoteltiin jääpaloja ja alemmassa olevassa kuvassa olevaa jäätelö suolaa joka teki jäästä vieläkin kulmempää. Tääs tehdään kookosmaito jäätelöä joka oli todella hyvää! Terveisin entinen kookoksen inhoaja..
Takaterssilla oli keskitasolla tälläinen poreamme!
Perjantai aamuna lähdettiin kohti rantaa!
Rannalla ja kyllä kelpaa...
Kadut olivat täynnä erilaisia loma-asuntoja.. Jokaisella oli myös oma nimi. Paras mitä Mollu oli löytänyt aamulenkillä oli Gruella Devil minkä kyltissä oli ollut dalmatialaisen kuva. TYkkään kun täällä alueidenkin kylteissä on kauniita aiheeseen sopivia kuvia. Todella kauniita.
Illalla testailin poreammeen ja olsiin voinut istua siellä koko illan!
Illan hämärtyessä lähdettiin Emilyn kanssa kävelemään rannalle ja maisemat olivat todella kauniit vaikka kuvista ei saakkaan niin hyvin selvää...
Lauantaina ei ollutkaan enää niin aurinkoinen päivä, mutta käytiin silti rannalla istuskelemassa ja kävelemässä..
Alueella lenteli joka päivä lentokone jonka perässä mainostettiin ruokaa tai muita palveluita!
Turisti rannalla
Rantaelämää ja kuohujen kohinaa...
Lähimpänä rantaa olevista taloista tuli portaat rannalle...
Thomassonien perhe poistui talosta jo lauantai iltana ja minä pääsin valloittamaan yhdeksii yöksi oikein fantastisen huoneen. Edellisenä yönä olin kärsinyt jonkinlaisesta pahoinvoinnista ja valvonut osan yötä yläkerran käytävän tuolilla. Matkan aikana olen muutaman kerran kärsinyt pahoinvoinnista, jota minulla on ajoittain myös koto suomessa. Syy on mysteeri, mutta edellisessä perheessä Margie on terveyskeskuksessa töissä ja epäili, että mahdollisesti minulla voisi olla vatsaperäinen migreeni. Lähdin siis reissuun tietäen näiden oireiden seuraavan minua, mutta olen sen verran tottunut siihen että tiesin selviäväni niiden kanssa myös vieraissa paikoissa. Eräs viisauden hampaani on myös ilmoitellut itsestään ja se puoli kaulasta ja niskasta oireilee välillä, mutta hermovaurion vaara on niin suuri etteivät vielä ole poistaneet hammasta ennekö oireilee oikein pahasti. Itse en ole innokas siihen leikkaukseen myöskään menemään. Kuitenkin tuona valvottuna yönä sai miettimään voiko tämäkin jopa johtua näistä hampaista, mutta murehdin sitä sitten vasta kun se taas on ajankohtaista. Olen selvinnyt reissusta kuitenkin ilman lääkärin tarvetta ja suurempia sairasteluita yhtä flunssaa lukuun ottamatta. Olen siis todella tyytyväinen.
Uusi kylppäri
Makuuhuone!
Missään huoneessa ei ollut verhoja ja yhdellä seinällä oli korkat ikkunat merinäkymällä!
Lauantain ajettiin tyttöjen kanssa keskustaan shoppailemaan. K
aupoista löytyikin kaikenlaista kivaa. Mekkoja ja paitoja tarttui mukaan itselle ja
veljellekin löytyi useampia paitoja tuliaisiksi!
Kotiin palattiin varhain sunnuntai aamuna ja kauheaa ajatella että ylihuomenna sitä alkaakin jo kotimatka! Mihin se kaksi kuukautta hurahti? Toki on mukava palata kotiin perheen ja koirien luokse ja aloittaa opinnot. Yksi unelma toteutettu ja seuraava edessa! Suosittelen ihmiset käyttämään mahdollisuuden viettaa kolme uukautta maassa jos vain aikataulut antaa myöden koska se tuntuu aluksi pitkältä mutta täällä ollessa aika on yllättävän lyhyt. Itse en ole potenut sellaista virallista koti-ikävää koska olen tottunut asumaan eri paikoissa ja tiedän että lomalta pääsee kotiin niin pitää nauttia siitä että saa olla pois kotoa arjen rutiineista, koska niitä kerkiää taas seuraavan vuoden tekemään..
Onneksi olen jo vahvasti suunnitellut ensi kesänä palaavani ainakin Renoon ja Wythevilleen.. Coloradossa ja Kaliforniassa voisi piipahtaa ainakin matkalla, mutta katsotaan mikä toteutuu kun päästään lähemmäksi kesää..
Tehkäähän mahdollisimman pitkiä vaihtoja on minun neuvoni tuleville lähtijöille tänään!
