Ratsastusta, shoppailua ja Pittsburgh

Ennen seuraavan viikon alkua kerittiin viela sunnuntai iltana juhlia perheen isan syntymapaivaa.

Korttiin eksyi vahingossa vaara ikavuosi, mutta ainahan sita tekeville sattuu.

Joissain vaara ikavuosi aiheutti hilpeytta, jossain kauhua!

Maanantai aloitettiin rauhallisin tunnelmin. 

Paivalla lahdettiin shoppailemaan ja elokuviin.

Kavimme katsomassa elokuvan nimelta Lucy. Siita ei tullut meidan kenekaan suosikkia. Vahan turhan action fiktio minun makuuni. 

Tekee kuitenkin hyvaa valilla katsoa myos ei mieleisia elokuvia. 

Niista jaa paljon mieleen ja vertailukohtia tuleviin elamyksiin.

Tiistai ja Keskiviikko aamu vietettiin ratsailla. Laitettiin hevoset kotona valmiiksi ja ratsastettiin Emilyn kanssa parin kilometrin pituinen matka toiselle tallille. Tallin omistaja Amanda on ratsastuksenopettaja ja piti oikein hyvat tunnit meille. Paastiin harjoittelemaan hyppaamista, jossa olikin taas haastetta kerrakseen.

 Mollyn hevonen oli seisonut laitumella kuukauden ja minulle taysin usi tuttavuus. Erilainen ratsastaa ja aluksi tarvitse todella paljon tyota etta sain sen edes kulkemaan suorassa. 

Ei hypatty kauhean suuria esteita, mutta sitakin vaikeampia reitteja ja lahestymisia ensimmaisena paivana. Olin hieman pallo hukassa kun ollut tehnyt aiemmin noin haastavia lahestymisia. Tiukkoja kurveja ja vinottain yli hyppaamista. Kunnialla selvittiin ja seuraavana paivana paastiinkin hiomaan minun hyppy asentoa. Mina kun ennakoin liikaa enka anna hevosen liikkeen vieda minua hypyn yli. Lieneeko vika siina etten luota hvoseen etta se tietaa mita tuleman pitaa. Lopputunnista saatiinin jo asento aika  hyvaksi. Pitaisi viela muistaa sita hevostakin ratsastaa siina samalla. Hevonen tuntui kuitenkin j toisella kertaa paljon paremmalta ja hyppaaminen tutnui hyvalta.Toivottavasti viela paasen ensi viikolla tunnille niin ei heti unohdu opit.

Ratsastuksen lisaksi pitaa myos huoltaa varusteita. Varustet olivat olleet kuukauden kayttamattomina tallissa joten pieni pesu ja huolto olivat paikallaan!

Ratsastuksen jalkeen vietiin Tytot kirkon jarjestamaan elokuva iltaan ja 

mina jatkoin kesken jaanytta ostosreissuani.

Kirkon takana oleva toimitalo missa elokuvaa katsottiin.

Taalla kirkon toiminta on laajaa ja lhes kaikki kayvat sunnuntaisin kirkossa.

Taalla ollessani kuitenkaan minulla on perheissa ollut sellaine tilanne ettemme ole olleet kotona sunnuntaisin siihen aikaan aamusta joten kirkko toimitukset ovat jaaneet osaltani nakematta.

PITTSBURGH!

Torstaina alkoi matka kohti Pittsburghia. Matkamme perimmainen tarkoitus oli vieda perheen nuorin tytar Grace katsomaan fanittamaansa bandia Panic at the discoa. 

Matka alkoi silla, etta minut iskettiin toisen auton rattiin. 

Ajoimme tunnin verran perakanaa kohti Washingtonia jonne toinen auto jai huoltoon. Nelikaistaisella tiella liikenteen joukossa vaati aikamoista tarkkuutta seurata toista autoa. Kaistojen vaihto toisen perassa sujui kuitenkin aika kivuttomasti, koska usein autoilijat antavat toiselle autolle tilaa. Korjaamolla sain taas hypata matkustajan rooliin. Vaihdon aikana ei suositella ajamista, mutta maalaisjarkea naissakin tilanteissa kayttamlla selviaa pitkalle. Itsellani on USA-liite ja vakuutukset molemmin puolin kunnossa. Mitaan huviajelua en ole harrastanut, mutta esimerkiksi tama oli suuri apu perheelle saada autot yhdella reissulla huoltoon. Eteen voi myos tulla tilanne ettei toinen syysta tai toisesta pysty ajamaan joten suosittelen hankkimaan matkaan varon vuoksi tuon USA-liitteen. 

Vaihdossa olen varmasti nukkunut eri paikoissa enemman kuin koko elamani aikana 

ja 

nahnyt viela enemman erilaisia huoltoasemia.

Tallaisia teksteja loytyy joka vessan seinalta missa on ravintolatila!

Pitssburgh, Siltojen ja Steelersien kaupunki!

 Kumpaakaan ei voi olla huomaamatta kun saavut kaupunkiin!

Mietittiin kuka haluaa asunnon keskelta kahta valtatieta..

Seuraavana paivana meille selvisi, etta asukkailta ei pahemmin kysyta.. 

Kyseessa on nimittain vankila!

Hotelli numero yksi!

Hotellin aula

Kaytiin illalla kaupungilla syomassa, eika ollut varmasti

kaupungin paras ravintola mutta ihan ok ruoka silti...

Seuraavana paivana vaihdettiin hotellia lahemmaksi keikka paikkaa. 

Taman jalkeen lahdettiin shoppailemaan ja kavelemaan pienta ostoskatua, 

mika oli todella down town henkinen. 

Sanoisin taman otoksen perusteella sellainen vanha getto henkinen alue... 

Hotellia kohti

Ilokseni lahestyessamme hotellia loysimme oikein teatterikadun missa oli jos jonkinmoista teatteria. Harmi ettei meilla ollut enempaa aikaa tutustua niihin. 

Tosin kesalla ei ole niin hirveasti naytoksiakaan.

Sitten suunnattiin perjantai iltana kohti isoa stadionia missa Panic at the Discon konsertti oli.

Kiireinen fani kaveli pitkalla meidan muiden edella!

Keikkatunnelmia

Itse en ole pahemmin konserteissa kaynyt enka myoskaan omistanut minkaanlaista alylaitetta ennen vaihtaoa. Ei kaynyt mielessa ettei Ipadia saa ottaa mukaan konserttiin. Turvallisuus maarays? Tallaiselle tekniikasta ymmartamattomalle ei mennyt ihan jakeluun. Porukka kavelee alypuhelimet mukanaan keikalle. Niissa toimii netti ja on sata kertaa parempi kamera kuin tuossa vehkeessa. Itsella ei ollut aikomusta sita kayttaa, koska kuvat pyrin ottamaan kameralla joka sekaan ei ole kovin laadukas.

 Kuljetan Ipadia kuitenkin laukussani mukana, jossa se varmimmin pysyy tallessa.. Kielto on ilmeisesti jokaisella keikalla joka maassa, mutta haluaisin saada selvennoksen miksi ei Ipadia, mutta alypuhelin kylla. Turvatarkastuksista paasee lapi varmasti paljon vaarallisempaa tavaraa kuin Ipad. Kaiketi joskus kuulen selityksen. Sita ei minulle kysyessani kerrottu. 

Tama aiheutti tietysti narkastysta asiakaspalvelu minassani. Itse haluan antaa asiakkaalle mahdollisimman hyvaa ja kattavaa palvelua (maksoi han tai ei) ja selittaa miksi jokin asia on kiellyttya/rajattua. 

Nain asiakkaalle, ainakin itselleni jaa parempi mieli ja ymmarran miksi nain toimitaan..

Varsinkin kun olet seisonut jonossa reilun tunnin etka ole fani, mutta haluat silti kuulla lahjakkaita musiikintekijoita..Capitolissa vieraillessani oli jarjestely kohdallaan, koska siella jonossa kiersi yksi tarkastaja joka huuteli mita ei saa ottaa sisalle mukaan ja pyysi tarkastamaan taman jo ennen portille menoa..

Tietysti itse sain lipunkin kateeni vasta ovella perheelta, jossa ehka tuurilla olisi pienella prantilla tama asia selvinnyt. Sen lukemiseen olisin tarvinnut suurennuslasia. Vanhuus kun ei tule yksi...

Eika tietysti tullut mieleenikaan kysya saannoista, vaan jatin automaattisesti muut tavarat mita tiedan ettei festareille saa tuoda..

Kavelimpa takaisin hotellille yksistani ja palasin takaisin missaten lampparin.. Portilla nainen  muisti minut ja kysyi eihan sinulla ole sateenvarjoa.. Jokainen voi mielessaan miettia mita ajattelin tassa vaiheessa! Vastasin vain etten sita rahdannut suomesta asti mukanani.. Osa porukasta oli piilottanut puskiin vaatteita ja tuoleja yms. Veikkaan ettei kauhean montaa tavaraa loytynyt takaisin tullessa... Taytyy kylla nostaa hattua todellisille faneille, mita kaikkea he tekevat fanittamansa kohteen eteen. Ihailtavaa antautumista! 

Se joka ei arvosta fanejaan ei todellakaan ansaitse heita olisi minun mottoni!

Itselleni oli juuri sopiva aika kavella sisaan lampparin paatyttya. Ei tarvinnut jonottaa ja sain viela loistovan paikan katsella konserttia. Lahdin kavelemaan takaisin hotellille valiajalla, jota en edes aluksi tajunnut tauoksi, koska toiminta lavalla alkoi nayttaa purkutoimilta... Oppia ika kaikki.. Olin kuitenkin tyytyvainen siihen osaan mita nain ja paasin ajoissa nukkumaan.. En ole aktiivinen konserttikavija koska rakastan tilaa ja tanssia musiikin tahdissa. Haluan myos nahda mahdollisimman lahelta esityksen joka harvemmin keikoilla toteutuu tilan kera. Pienimuotoiset keikat ovat siis ehdoton suosikkini. 

Oli hieno kokemus, koska normaalisti ulkmailla katson vain teatteria ja tanssia. 

suomessa valitsen yleensa rappia tai Jimmy Colan jos keikalle menen. Uusi tuttavuus on siis aina hyvasta, vaikkei oma suosikki olekaan. Live on aina live ja se useimmiten toimii.. 

Snoop Dogin keikka jai suomessa valiin, mutta veikkaanpa ettei olisi jaanyt siita niin paljon tapahtumarikasta kerrottavaa jalkipolville mita tasta keikkakommelluksesta jai.. Jalkikateen sita aina nauretaan vaikkei tilanne ollut hauska..

Paluu matkalla sillalta oli mahtavat nakymat kohti keikka stadionia

Melkein hotellilla

Aamulla alkoi matka kohti kotia...

Tiemaksut! Tielle mennessa saat lipun ja poistuessa maksat kulkemasi summan. 

Meidan summa huiteli siina 12,50 dollaria.

Matkalla haettiin auto pois huollosta ja kotimatkan viidesta tunnista 

viimeinen tunti auton ratissa saattoi alkaa.

Uusi suosikki naksuni!