Tallin arkea ja kilpailut

Päivät ovat menneet normaalilla kaavalla eli aamulla on ruokittu hevoset, siivottu talli ja sitten lähdetty ratsastamaan maastoon pitkä
lenkki. Kuumilla keleillä vesipullot ja pienet eväät ovat retkillä
välttämättömiä. 

Eilen oli hieman erilainen päivä koska aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua illalla olevaan kilpailuun. Ensimmäiseksi haettiin hevoset sisään laitumelta ja minä ratsastin toisen kerran elämässäni Bleulla ja reenattiin iltaa varten koska minä sain esittää Bleun viidessä eri luokassa niin piti vähän tietää mitä tehdä. Sen jälkeen pestiin Bleu sekä Traveller jotka lähtivät kilpailuihin kanssamme.

Bleu pesulla kilpailua varten Michaelan kanssa. 

Sain lainaan kilpailua varten vaatteet joita käytetään kun esitetään walking hevosia. kilpailukyvystä en meinannut aluksi edes tunnistaa itseäni. Kilpailuihin lähdettiin Adrianne ja Scottin kanssa puoli viiden kieppeillä. Nämä kilpailut olivat poikkeuksellisesti ilta kilpailut ja ne kestivätkin sitten todella myöhään. Tallilla meidän kanssa viikolla ollut nuori tyttö Cloe toi myös oman hevosensa kilpailuihin. Meitä oli siis kolme joiden suorituksia jännitettiin vuorotellen. Minun tehtäväni oli esittää Bleu viidessä erilaisessa walking horse luokassa. Kilpailuissa oli todella hauskaa. Tietysti minun piti ennen joka luokan alkua Adriannelta varmistaa mita siina luokassa pitaa tehda koska laji oli minulle outo. Yleensä se oli walk tai show walk, slow rack ja fast rack. Bleu on hieno ja hyvä hevonen. Ohjaaja ei vain aina ollut ihan kartalla, mutta hienosti meni siihen nähden, että olin kolmatta kertaa elämässäni Tennessee walking horsen selässä. 

Minä ja Bleu vauhdissa

Kahdessa ensimmäisessä luokassa meitä oli vain kaksi kilpailijaa ja ensimmäisessä meillä oli vastassa todella kovatasoinen hevonen joten kakkosia oltiin, mutta toinen luokka voitettiin. Loput kolme eivät menneet ihan niin loistokkaasti. Osallistujia oli useampi ja yhdellä kertaa kun pyydettiin peruutusta se ei oikein onnistunut. Saatiin kuitenkin vielä yksi kuudes sija.
Adrianne esitti Bleun viimeisessä luokassa nimeltä trailer rack ja siinä he olivat hienosti toisella sijalla. traveller pärjäsi myös hienosti ja sai neljännen sijan eräässä isossa ja vaikeassa luokassa. Voitto tuli myös Travellerille luokassa missä ratsastettiin ilman satulaa ja laitettiin dollari ratsastajan reiden väliin.

Kilpailu alue ja voin sanoa että trailerit on paljon isompia täällä kuin Suomessa. Tai niinhän täällä autot ja kaikki on. Kaikilla hevosihmisille on lava-auto ja niitä myydään täällä autokaupoissa pilvin pimein. Suomessa taas kaytetaan maastureita.

Adrianne ja Traveller Western luokassa

Kilpailuissa oli hyvä henki ja ne olivat leikkimieliset. Luokissa parhaiten sijoittuneet voittivat vähän rahaa ja se on myös kannustin ihmisille osallistua hauskoihin luokkiin. Siellä oli paljon lapsia ja nuoria kilpailemassa eri luokissa. Mielenkiintoisimmat olivat lasten ja ponien pukeutumis luokka, kaverin pelastus, perunan haku ja tynnyreiden kierto mahdollisimman nopeasti. Osa nuorista pojista ja heidän poneistaan olivat mielettömän nopeita. Näin suomalaisen silmään vain on tosi hurjaa kun porukka ratsastaa ilman kypärää hirveää kyytiä eteenpäin vähän kuumimmilla poneilla. Pari kertaa tynnyreiden kierrossa näin hurjia liukastumisia kun käännytään niin tiukasti niin hevonenkaan ei enää pysy pystyssä mutta onneksi ei sattunut mitään pahempaa. 

Tällaisia hauskanpito kilpailuja pitäisi olla meillä Suomessakin enemmän. Olen ihan myyty. Lapsille varsinkin pitäisi olla pelejä hevosten selässä ja hauskanpito kilpailuja.

Kaverin pelastus!

Maastoilua ja Tennessee walking horse

Tänään lähdettiin jälleen ulos ratsastamaan. Päivä oli kuuma joten satulaukkuihin pakattiin mukaan vähän evästä ja vettä. Satulalaukut olivat sellaiset mitkä pitivät hyvin juomat kylmänä. Enpä ole aikaisemmin syönyt omenaa ja juonut vettä hevosen selässä niin että se kävelee koko ajan eteenpäin. Valitettavasti nämä kuvat ova 
taas toisessa kamerassa. Katsotaan jos ne joskus saan tänne ladattua jotain kautta. Käveltiin joelle jossa annettiin hevosten kahlata ja juoda. todella kauniita maisemia jälleen ja ihania kokemuksia. Rakastan ratsastaa luonnossa ja lännensatulassa on helppo venytellä ja temppuilla kävelyn aikana.

Buck oli tämän päivän maastoilukaveri

Pääsin päivällä näkemään toisen tallin missä Adrianne on oppinut 
ratsastamaan. Talli oli siis ratsastuskoulu mutta todella erilainen 
mitä Suomessa niin ulkonäöltään kuin opetukseltaankin. Täällä ei hypätä juuri ollenkaan tai tehdä sellaista tavoitteellista kouluratsastusta. Kaikkea tehdään oikeastaan sen takia että se on hauskaa ja siitä pidetään. Kilpailuissakin on kaikkia hauskoja luokkia kuten munankanto lusikassa ja toisen pelastaminen. Talleilla on myös välineistöä minkä avulla voi pelata tai leikkiä hevosen selässä. Aivan loistavia juttuja lapsille ja lapsenmielisille. Tällä tallilla oli myös vikellysvyö ja tuntia pitänyt nainen lupasi että voidaan tulla takaisin joskus kun hänellä ei ole kiire ja kokeilla vihellystä kun kerroin olevani siitä kiinnostunut. Kyseisellä tallilla on myös terapiaratsastusta ja uskon että juuri vierailumme aikana oli yksi terapiatunti käynnissä.

Näin kuljetetaan hevonen laitumelle kun välimatkat ovat todella pitkiä.

Illalla pääsin kokeilemaan walking horsea nimeltä Bleu. Bleu oli oikein mukava tamma ja Bleulla on vain kaksi askellajia. Hän osaa kyllä laukata mutta se ei ole paras mahdollinen. Bleu on show hevonen ja sen koulutus sen mukainen. Se siis osaa vain oman lajinsa askellajia ja esittäytymisen. Minun taivutukseni ja työskentelyni ympyrällä eivät siis olleet sille tuttuja niinkuin ei monelle muullekaan hevoselle täällä. Ne ovat opettaneet minulle paljon istunnalla ratsastamista löysillä ohjilla ja kaikkea muuta uutta ja hauskaa. 
Walking horse kävelee aina vähän eri tavalla kun ne hevoset mihin olen tottunut. Niillä on nelitahtikäynti ja juoksukäynti. Kumpaakin kokeilin ja todella pehmeää ja ihanaa liikettä. Jotkut osaavat normaalit kolme askellajia mutta askellaji kilpailuihin käytettäviä hevosia ei kaikissa paikoissa kouluteta niihin vaan niiden pitää vain osata omansa.

Minä ja Bleu

Wytheville

Ensimmäinen  kuukausi alkaa

Tiistai iltana 23.6. saavuin R & M Stablesille pitkän ja kuuman ajomatkan jalkeen. Pääsin heti ensimmaisenä iltana hevosen selkään ja meillä oli hieman eri kieli ja hevonen ei ollut niin eteenpäin pyrkivä mutta pikkuhiljaa sita tässä opetellaan miten näitä hevosia ratsastetaan. Traveller oli ensimmäinen johon tutustuin ja tässä linkki mistä löytyy video ekasta ratsastuksesta.

https://www.facebook.com/photo.php?v=713754935351539&set=vb.273093352751035&type=2&theater

Seeuraava päivä menikin tutustuessa tallin rutiineihin. Ruokittiin hevosia ja kaytiin pihalla ratsastamassa avain mielettoman kauniissa maisemissa. Minulla on oma huone ja sen ikkunasta nakyy suoraa tallille ja pelloille missä hevoset ovat. Aivan unelma maisemat, millaisia olen nahnyt vain elokuvissa ja nyt elän sitä elokuvaa oikeassa elämässä.

Näkymä huoneeni ikkunasta tallille kohdistettuna

Ruokimme ja kuljemme pelloille hytillisella lavamonkijalla mita opin ajamaan heti ensimmaisena iltana.

Tallilla minua ohjaa Adrianne joka on suunnilleen saman ikäinen ja todella hyva ratsastaja. Kouluttaa hevosia ja totuttaa muun muassa nuoria hevosia ratsastajaan. Häneltä opin varmasti paljon uusia hevosen käsittely vinkkejä. Omistajat eli host-vanhempani Ralph ja Margie ovat aivan mahtavia ja tuntuu, etta olisin ollut taalla aina vaikka olen ollut vasta yhden paivan opettelemassa uusia asioita. Hyvin menee vaikka englantini ei ole kaikkein paras. Ymmarran todella hyvin ja yritin oppia uusia sanoja sanavarastooni. Ralphin ja Margien toinen kissa dirty kitty ja koira ovat hullaantuneet minuun. kun tulen paivalla kaymaan talolla kissa seuraa minua joka paikkaan. Adriannen koira on myos todella ihmisrakas ja tanaan matkustin Adriannen kyydissa se sylissani. Paljon olen myos tavannut sympaattisia hevosia ja tavoitteena on oppia niiden nimet tassa kuukauden aikana. Taalla on noin 18 hevosta. Osa on koulutuksessa/hoidossa ja loput Adriannen, Ralphin ja Margien. Adrianne pitää myos tunteja mutta täällä ei ole sellaisia joka ilta vaan joinakin päivinä on muutamia tunteja. Eniten kerralla taitaa olla 3 ratsastajaa. Täällä kentät ei ole niin isoja kuin mihin olen Suomessa tottunut koska ratsastetaan paljon ulkona maastossa.

Tänään käytiin myos kaupungissa syömässä ja se oli todella hyva ruokapaikka. Tapani mukaan pitaa aina maistaa hampurilaisia ja taalla ne ovat todella hyvia. Maistoin paikallista leipää mikä on makempaa mihin olen tottunut mutta oikein hyvää.

Tänään maastoilemassa kokeilin ensimmäistä kertaa lännensatulaa ja tykkäsin kovasti siitä. Kyllä minusta viela cowgirl tulee tätä menoa.

Reno ja Washington DC

Loppuviikko Renossa oli todella kiireinen ja vietimme paljon aikaa Ifye- konferenssissa jossa oli paljon vanhoja ifyeitä. Teimme jokaisen maan edustajat oman maa esitelmän jota kaikki olivat kuuntelemassa. Tutustuttiin eri maista tuleviin ihmisiin ja tavattiin myös paljon ihmisiä jotka ovat olleet Suomessa tai lähdössä nyt vaihtoon Suomeen. Renossa päästiin kiertämään hotellin viereinen amfiteatteri, paikallisen historian museo ja juna. 

Amfiteatteri

Museo

Hotellin takana oli tori

Ifye konferenssin aloitusjuhla

Hotellin uima-allas viidennessä kerroksessa

Jälkiruokaa oli aina tarjolla ja paljon

Konferenssin illallinen. Huutokauppa alkamassa jossa kerätään joka vuosi rahaa eri tarkoituksiin. 

Viikko meni todella nopeasti ja sitten olikin jo yhtäkkiä sunnuntai. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja tietysti huonetoverini Kara on tulossa muutaman muun tytön kanssa Suomeen joten pitäkäähän heistä hyvää huolta siellä päässä.

Minua jäi harmittamaan, että en nähnyt Rodeota mutta ensi vuonna voi palata takaisin ja nähdä sen ja kaiken mitä ei kerinnyt näkemään vielä. Tavoitteena tällä reissulla olisi löytää bootsit ja cowboy hattu. Hotellin baarissa Gilley'ssissä oli viikonloppuna esitanssijat ja yhdellä heistä oli sellaiset hapsulliset mustat bootsit. sellaiset aion vielä jostain metsästää. 

Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys 4.30 kohti lentokenttää josta aloitettiin Elisan kanssa matka kohti Virginiaa. Ensin lennettiin monien muiden kanssa Coloradon Denveriin ja siellä vaihdettiin kaksin konetta kohti Washingtonia. itsehän en oikein pidä lentämisestä mutta nyt siihen on totuttu urakalla vaikka Ilmaston muutokset ja aikaerot saavat oman kehon tuntumaan tosi vieraalta. Suosittelen lentosukkia pitkille lennoille ja välillä kannattaa jaloitella ettei ihan puudu istumiseen. 

Lämpötilat ovat olleet reissun aikana sellaista 30 asteen luokkaa. Suomessa en meinaa selvitä niistä ollenkaan mutta täällä ne eivät tunnu niin pahoilta. Onneksi kaikkialla on ollut sisätiloissa niin hyvä puhallus, että meinaa tulla ihan kylmä. Yöt ovat muutenkin pimeitä ja kylmempiä täällä kuin Suomessa helteellä että se tasapainottaa hyvin kuumia päiviä.

Koneessa menossa Kohti Denveriä

Denverin lentokenttä. Monia kauppoja ja sain tietää Karalta jo koulutuksessa, että crocsit ovat Coloradosta eli lentokentälläkin myytiin myös niitä.

Illalla saavuttiin Washington Duellesin kentälle ja Virginian koordinaattori Dotty oli meitä vastassa. Hänen ystävänsä haki meidät autolla ja menimme hänen luokseen illalliselle. Tämän jälkeen saimme kierroksen keskustan nähtävyyksistä pimeällä jollain paikalla liikkuu hyvin paljon turisteja. Paikat olivat täynnä turisteja ja turistibusseja. Paikat olivat kyllä pimeällä niin kauniita etten yhtään ihmettele että kierroksia tehdään myös pimeällä. Kuvassa näkyy Washington Monument. 

Lincoln Memorial

White House

Illalla päästiin nukkumaan ja nukuttiin tosi hyvin edellisen yön vähien yöunien takia. seuraavana aamuna lähdettiin kiertelemään museoita ja Washington DC :tä kävellen. Valitettavasti parhaimmat kuvat ovat kamerassa josta en niitä saa siirrettyä tälle IPadille mutta muutamia kuvia olen muistanut ottaa myös tällä vaikka laatu ei ole kovin hyvä.

National Museum of Natural History

Reissussa pitää nähdä paljon ja kokea mutta pitää myös muistaa levätä välillä että jaksaa

Mineraaleja eri muodossa 

Capitolilta pois päin kävellessä oli kauniit maisemat

The Capitol of the United States

Capitol oli iso rakennus ja turisteja oli valtavasti. Pääsimme pienelle kierrokselle kahden maissa ja auditoriossa katsoimme ensin filmin ja sen jälkeen porukka jaettiin viiteen ryhmään. Jokainen ryhmä sai oman oppaan ja jokaiselle jaettiin kuulokkeet, että isossa tilassa missä oli paljon ihmisiä jokainen kuuli oman oppaan selostuksen.

Kävellessämme takaisin kohti katua joka oli täynnä erilaisia museoita syötiin myös pienessä ns. Drive in MC donaldsissa johon siis mentiin kävellen. Se oli sellainen kolmen luukun koju kadulla. Ruuat meinasi tulla syömään kesy orava ja pikkulinnut mutta onneksi oltiin nopeita ja nälkäisiä syöjiä ja kerkesimme ensin. Isoja Museoita oli niin paljon, että kerkesimme nähdä vain kaksi päivän aikana ja niistäkään emme nähneet kaikkea. Hieman siis eri koko luokkaa mihin on Suomessa tottunut. Vaatisi varmaan viikon käydä kaikki kunnolla läpi täällä. Museot olivat siis kadun varressa vieri vieressä molemmin puolin ja välissä oli iso nurmialue. Tätä kutsuttiin nimellä Mall ja heti meille kerrottiin että kaikki luulevat sitä ostoskeskukseksi kun niitä kutsutaan nimellä Mall. 

Illalla päästiin takaisin Barbaran luokse missä syötiin loistava illallinen. Opin syömään myös maissia ja brownieta. maissi oli todella hyvää ja sitä kuulemma myös ihmiset paljon kasvattavat täällä. 

Kaikki täällä tapaamamme ihmiset ovat olleet nuoruudessaan Ifye- vaihdossa joten todella saman henkisiä ihmisiä kuin me, jotka matkailevat paljon. Meillä on riittänyt paljon puhumista kokemuksista ulkomailla ja on ihanaa kun ympärillä on ihmisiä jotka ymmärtävät millaista on olla ifye ja totutella uuden maan kulttuuriin aikaeroineen päivineen.

Huomen aamulla alkaa viiden tunnin ajomatka kohti isäntäperheitä. Ymmärsin että siellä on myös tulossa jonkinlaiset ratsastuskilpailut joissa tulen olemaan apuna. jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

Ensimmäinen päivä Renossa

Aamulla syötiin tuhti aamupala munaa, pekonia ja perunaa.

Käytiin kävelemässä hotellin lähiympäristössä joka on täynnä gasinoita mutta päästiin myös kauppaan ostoksille.

 Kiertämässä hotellia ja matkalla kauppaan.

Sain huonetoverikseni Karan joka on lähdössä Suomeen Ifyeksi. Vaihdoimme paljon heti tietoja maistamme ja päästiin pienellä porukalla pikavisiitille lähellä olevaan ostoskeskukseen. 

Illalla kuuden aikaan aloitimme virallisen ohjelman tutustumalla toisiimme leikkien avulla.

Illalla meistä  suurinosa täysi-ikäisistä lähti katsomaan hotellin ravintolaa ja siellähän olikin hieman erilainen tunnelma kuin mihin Suomessa on tottunut. Härkäsimulaattori ja tanssilattialla tanssittiin rivitanssia ja hieman erilaista paritanssia jota pääsin itsekin kokeilemaan. Hauskaa oli ja eipä koskaan ole tullut tehtyä volttia suorin jaloin mutta nyt tuli kun pari heitti ympäri.
Harmillisesti tästä tapahtumasta ei ole videota mutta muista tansseista sain kyllä videota. Cowboy miehet jotka tanssivat todella osasivat viedä joten koin todella hienoja elämyksiä ihan uusien lajien saralta.

Perillä Renossa

Perille päästiin vuorokauden reissaamisen jälkeen, vaikka lento Manchesterista Chigagoon oli myöhässä pari tuntia. Onneksi jäi vielä Chigagossa pari tuntia vaihtoaikaa seuraavaan koneeseen. Renossa meitä oltiin vastassa koska tietämättäni koneessa tuli muutama muukin paikan päälle. Nyt syödään hotellilla ja ihmetellään Gasinoa.

Viimeisiä tunteja Suomessa!

ISÄNTÄPERHEET

 

 

Tänään sain suureksi ilokseni viralliset tiedot isäntäperheistäni Virginian yhteyshenkilöltä Dottie Nelsonilta.

Selvisi ,että minuun jo yhteyttä ottanut perhe on viimeinen paikka missä asustelen ja ensimmäiseksi kuukaudeksi pääsen tutustumaan hevostilaan. 

Kävinkin heti tutustumassa tilan kotisivuihin ja sieltä sain tietoa minua vastassa olevista tilan omistajista ja henkilökunnasta.

 Mielenkiinnolla odotan, että pääsen tutustumaan tilaan.

 

http://site.randmstables.net/Home.html

 

 

 

Tässä on Kangasalan ratsastuskoulussa asusteleva vakioratsuni "ASSU" josta varmasti isäntäperheeni tulevat  kuulemaan muiden talli tarinoiden lisäksi.

 

http://www.kangasalanratsastuskoulu.com/

 

 

 

 

LÄHTÖ LÄHENEE

 

Olen pakkaillut laukkuja valmiiksi ja saanut ladattua muistitikuille

mukaan kaikki kuvat ja videot mitä tarvitsen.

 

 

Katselin samalla 2011-2013 suunnittelemani ja ohjaamani 4H:n Showtanssikerhon esityksistä videoita. Hymy nousi huulilleni ja olen edelleen todella ylpeä niistä nuorista jotka kerhossa kävivät. Hienoja ja lahjakkaita nuoria. Toivottavasti ainakin jossain määrin edelleen tanssivat tai muuten hyödyntävät mielikuvitustaan/ideoitaan mitä kerhossa toivat esille. Tämä kerho on ollut varmasti yksi merkittävämpiä asioita 4H urallani joten siitä pitää ehdottomasti kertoa USA.ssa. Kaipaan aina ajoittain kerhojen ja tanssituntien ohjaamista, mutta aika näyttää koska taas palaan opiskeluiden äärestä ohjaamisen pariin.

 

 

HOST-PERHE

 

Pitkä jännitys Virginiassa sijaitsevan olinpaikkani suhteen on ainakin nyt yhden perheen osalta selvinnyt. Sain eilen viestiä host-perheen äidiltä ja olen menossa oikein mukavaan paikkaan. Heille on ollut aiemminkin IFYE- vaihtareita. Perheellä on hevosia ja tiedossa on ainakin jo rannalla oloa ja Panic! At The Discon konsertti. Innolla odotan, että pääsen tapaamaan perheen ja tutustumaan paikkoihin. Taidan päästä ainakin tässä perheessä myös hevosen selkään eli ratsastuksesta ei tule ihan koko kesän mittaista taukoa.

 

 

 

PÄIVÄN VINKKI

Sydän-Hämeen lehdestä numero 24 joka ilmestyi keskiviikkona 11.6.2014 löytyy juttu vaihtoon lähdöstäni.

 

TULIAISIA MAAILMALLE!

 

 

Olenkin aikaisemmin maininnut, että olen päätynyt Mobilian autokylään juuri 4H-yhdistyksen kautta ja edelleen liikennepuisto-ohjaajamme tulevat 4H-yhdistyksen kautta.

Mobilia on aivan ihana paikka työskennellä.

Hyvä porukka ja hienot maisemat!

 

TALVELLA

 

JA KESÄLLÄ!

Mobiliasta sain maailmalle tuliaisiksi Mobilian omia tuotteita

ja löytyipä museomyymälästä muitakin kivoja tuotteita kassin täytteeksi.

 

Ei tarvitse kauaksi lähteä Kangasalalaisen jos haluaa löytää tuliaisia maailmalle tai lahjan ystävälle.

Yllätyin itsekkin, että omalta asuinseudulta oikeasti löytyy kaikki tarvittava. Tuliasten suhteen ei ole tarvinnut lähteä asioimaan Tampereella vaan kaikki on löytynyt Kangasalta tai ainakin löytänyt tiensä Kangasalle. Kaarinan tekemiä ovipyyhkeitäkin löytyy Mobiliasta montaa erilaista.

Kangasala huivi ja pinssi paketteja lähtee maailmalle useampi.

 

 

Hirvipussukat ja avaimenperä ovat valmiita matkustamaan USA:han!

 

 

 

VIIKKO LÄHTÖÖN!
 

 

Lähtö lähenee, jännitys tiivistyy ja valmistelut alkavat olla loppusuoralla.

Tänään soittelin vielä lentoyhtiöihin ja varmistelin, että kaikki tiedot pitäisi nyt olla siellä kohdillaan ettei matka tyssää puutteellisiin matkustaja tietoihin.

 

 

Olen kerännyt matkatavaroita kasaan ja miettinyt mitä tarvitsen mukaan. Kirjoitin listan mitä pitäisi ottaa mukaan ja käynyt sitä läpi.

 Kun kaikki on kasattu valmiiksi alan pakkaamaan laukkua sillä periaatteella, että karsin pakatessa vielä kaikki turhat pois. Tunnetusti sitä pakkaa aina reissuun liikaa tavaraa!

Pitää miettiä mitä oikeasti tarvitsee ja jättää ylimääräiset pois. Paikan päältä voi kuitenkin ostaa sen mitä jää uupumaan.

Onneksi on painorajat ja vain yksi matkalaukku mennessä, mutta tullessa saakin olla kaksi laukkua. Täytyy ostaa kotimatkalle toinen laukku jos alkaa näyttämään siltä, että aion kantaa enemmänkin USA.sta tuliaisia mukanani.

 

 

Koirille kävin hakemassa vielä yhden ison säkin ruokaa ja Mitjan koulutuskin oli tänään viimeistä kertaa. Kaikki alkaa siis olla hoidettu myös sen suhteen, että jätän nuo karvaiset lapset täysin perheeni hoiviin kesäksi. Vielä tarvitsee päivittää jaakaapin oveen lista eläinlääkäreistä ja päivystyksistä kaiken varalta.

 

 

 

 

Kangasalan seudun 4H-yhdistys järjesti minulle viemisiksi USA:han paljon ihania 4H-tuotteita ja Kangasala kirjat jotka jäävät perheisiin muistoksi. Kuvassa pilkistää myös sinikantinen Ifolor- kirja minne kokosin aimo kasan kuvia kotiseudusta ja elämästäni.

 

 

Lähdön tunnelmissa täytyy myös muistaa, että olen syksyllä palaamassa takaisin Suomeen.

Opiskelut jatkuvat Suomen teatteriopiston jatkolinjalla ja huomenna hoidan sen suhteen vielä kaikki paperiasiat kuntoon. On mukava palata kotiin kun on opintotukihakemukset yms. tehty jo valmiiksi.

Palatessani kuitenkin alkaa asunnon metsästys, koska haluisin saada ainakin talveksi vuokra-asunnon mahdollisimman läheltä Komediateatteria.

 

Vietetään nyt kuitenkin ensin ikimuistoinen kesä maailmalla ja mietitään tulevaa talvea sitten palatessa. :)