R&M STABLES APPALACHIAN TEEN CHALLENGE HORSE SHOW 11-12.7.2014

Keskiviikko iltana kerittiin kaiken valmistelun ohella vahan shoppailemaan Adriannen ja Scottin kanssa. Lopuksi kaytiin syomassa purilaiset ja paastiin kotiin vasta 11 maissa illalla.

Torstaina valmisteltiin lahtoa sitten oikein urakalla.

Saa oli valilla vahan tuulinen ja pilvinen mutta viikonlopusta oli taas tulossa kuuma

Maisemat hevosten laitumelta. Kaikki kilpailuihin lahtevat hevoset haettiin talliin ja ne pestiin. Kaikkiaan mukaan lahti 5 hevosta ja 2 niista kilpaili. Muut otettiin mukaan lauantaina 9.00-13.00 jarjestettya lasten paivaleiria varten. Siihen osallistui enimmakseen sellaisia lapsia ja nuoria joilla ei ole mitaan kokemusta hevosten kanssa ja osalla taas oli jonkin verran.

Paivalla muut valmistelivat kilpailuihin lahtoa ja mina vahan koulutin lemppari poniani Bingoa.

Ponilla ei ole koskaan hypatty ja nyt kokeiltiin mita Bingo sanoo esteista. Puomeja poni on ylittanyt joten ihan alusta ei tarvinnut alkaa. Ensin laitoin ponille satulan selkaan ja laitoin vain puomeja maahan. Niita sitten harjoiteltiin ravissa ja laukassa irtojuoksuttaen. Seuraavaksi aloin kokeilla pienta estetta ja poni meni todella hienosti. Se oikein yllatti minut ja hypattiin pari kertaa pieni pystykin. Toki Bingo itsepaisena ponina ei olisi halunnut menna toiseen suuntaan ollenkaan vaan mieluummin mennyt ulos kavereiden kanssa. Lopulta hyppasin itse selkaan ja ajattelin tehda vain puomityoskentelya. Poni opli kuitenkin niin hieno ja nalka kasvoi syodessa, etta laitoin tuon kuvassa nakyvan pienen ristikon mita hypattiin hyvalla menestyksella. Bingo tuntui tosi hyvalta hypata joten eikohan se pysty kantamaan minut vahan isommankin esteen yli. Bingo nakyy taustalla odottelemassa takaisin laitumella paasya rankan reenin jalkeen. Ensi viikolla jatketaan harjoituksia.

Adrianne kantaa kilpailun avaijaisseremoniassa USA:n lippua joten sita taytyi myos harjoitella, etta hevonen ja ratsastaja tottuu siihen. Traveller ei paljon lipusta hatkahtanyt vaan hoiti hommansa rauhalliseen tapaansa.

Harjoituksen jalkeen mina hyppasin selkaan harjoittelemaan vahan lisaa yksikatista lanneratsastus tyylia. Voin kerto ettei ole aivan helppoa atsastaa yhdella kadelle koska nuo ohjatkin painavat ihan kiitettavasti.

Kello 9 illalla oltiin edelleen tallilla...

Pojat paatti osallistua Rescue Race sarjaan ja aloitti hyvissa ajoin edellisena iltana reenit. No hevonenkaan ei mahtunut meidan mukaan vaan tallilla kayva Cloe ja hanen perheensa kavi hakemassa Buckyn lauantaina heidan matkaansa ja toivat sen paikalla. Kylla kannatti koska pojat voittivat!

Reenia!

KILPALUJEN ENSIMMAISEN PAIVAN AAMU!

Perjantai aamu valkene sumuisena, mutta tiedossa oli kuitenkin kuuma ja hikinen paiva.

Jalopeno poni poseerasi minulle laitumellaan kun matkasin aamulla tallille. Hoidettiin hevoset ja karsinat kuntoon. Teimme jaon kuka matkaa kenenkin kanssa ja aloimme tehda lahtoa.

Olin ylhaalla talolla Margien kanssa kun saapui paketti ja siella oli kaikki Margien minulle tilaamat tavarat. Tassa yksi Bare back padd ja glitter riimu. Suuret kiitokset Margielle naista ja kaikista muista tavaroista.

Kylla nyt kelpaa.

 Lahdimme matkaan Margien ja koiran kanssa. Kavimme matkalla korjauttamassa silmalasejani jotka vahan vaantyivat kun eilen Michaelan kanssa siistittiin Zeuksen harjaa ja paata. 

Han paatti sitten yrittaa nousta pystyyn ja huitaisi paallaan minua silmakulmaan. Mitaan pahempaa kuin vaantynyt sanka ei onneksi tapahtunut. 

Lasit saatiin kuntoon ja seuraavaksi pysahdyttiin elainkauppaan. Mina loysin pienia tuliaisa koirille ja Margie sai jotain pesuainetta minka pitaisi vahan auttaa siihen, etta koira haisee edelleen hieman skunkille. Napattiin Hampurilaiset matkaan Wendy s nimisesta paikasta ja itse tykkaan sen paikan purilaisista eniten tahan mennessa.

Matkalla Tazewell livestock markettiin kisapaikalle! Paivasta oli tulossa kuuma ja viimeinen pysahdys tehtiin kauppaan mista ostettiin juomia, jaita ja pienta purtavaa.

VIHDOIN KILPAILU PAIKALLA YHDEN AIKAAN PAIVALLA. 

Kilpailut alkoivat kuudelta ja meilla oli paljon tehtavaa ennen sita

Ripustettiin banderolleja

Laitettiin karsinat hevosille kuntoon missa hevoset viettivat kaksi paivaa

Avajaisseremonia

Pieni videon patka avajaisseremoniasta

Kisoissa nahtiin paljon taman kalataista menoa. Enimmakseen taman sarjan ratsastajat olivat miehia ja vauhti oli kylla hurjaa. Se oli paha jos hevonen rikkoi laukalle ja sita tapahtui naissa sarjoissa paljon, koska nopein voittaa ja hevosia laitettiin juoksemaan niin paljon kuin kintuista lahti.

Hurja laji jota en itse lahtisi ihan heti kokeilemaan. 

Walking hevosia on siis monenlaisia ja niille on eri sarjoja. Me Bleun kanssa edustimme siis niin sanotuissa jaloille ystavallisissa sarjoissa mita naissa kilpailuissa suurin osa on. Tama vauhtisarja on ehka naiden kilpailujen hevosta eniten koetteleva sarja. Sitten on olemassa ne sarjat joissa hevosen pitaa nostella jalkojaan todella korkealle ja ne kilpailut ovat ihan erikseen. Taalla on pari hevosta jotka ovat tehneet aikanaan ennen tanne tuloaan niita sarjoja. Nyt niiden kroppa ei enaa kesta ratsastamista niin hyvin ja taalla niita hoidetaan ja pidetaan hyvana.

Toinen  kissoistakin on pelastettu eli paljon tekee tama porukka hyvaa ihmisten ja elainten eteen.

Illalla minakin paasin radalle Bleun kanssa ja talla kertaa vuorossa oli western- asussa esittaminen.

Kisapaikalla kehan portin hoitajina toimi pari nuorta miesta jotka ovat mukana tassa Appalachian teen challenge ohjelmassa. Nuoria naisia oli enemman auttamassa keittion puolella jotka ovat myos ohjelmassa. Sivukorvalla kuulin muutamien tarinoita ja tuntui tosi hienolta olla mukana kilpailuissa missa kerataan rahaa tahan ohjelmaan mika antaa heille uuden mahdollisuuden.

Tauolla nahtiin vahan erilaista ohjelmaa kilpailu luokkien lisaksi

Kello oli puoli yksi kun vihdoin paastiin hotellille nukkumaan...

TOINEN KISAPAIVA

Aamulla noustiin seitsemalta aamupalalle ja suurinosa porukasta lahti sen jalkeen tallille hoitamaan hevoset ja valmistelemaan lasten paivaleiria. Mina jain odottelemaan Ralphin ja Margien kyytia jota odottelin Ralphin sanoman tunnin sijaan kaksi. Tama johtui siita, etta Ralph ei ollut muistanut kertoa Margielle, etta mina tulen heidan kanssaan ja tama oli jo itse lahtenyt. No kaikkea sattuu kun on monta asiaa mita pitaa hoitaa. Paasimme kisapaikalle 10 aikaan ja menin seuraamaan ja auttamaan lastenleirin kanssa. Valilla tuntui holmolta kun muilla oli kauheasti tehtavaa ja itse et tieda miten voit auttaa ja aina kaikilla ei ole aikaa selittaa sita vaan se on vain nopeampaa hoitaa itse. Tuttu tunne itsellekkin toissa. Valilla on helpompi tehda itse kun selittaa asiaa toiselle. Selittamiseen menee sama aika kun tekisi sen itse. Autoin kuitenkin parhaan mukaan ja koitin olla siella missa apua tarvitaan. 

Paivaleiri

Pojat auttoivat pienta neitoa hanen ensimmaisella ratsastuskerrallaan. Hienosti meni!

Onneksi oli katokset tai kaikilla olisi ollut auringon pistos taman paivan paatteeksi. Oli todella kuuma paiva ja onneksi meilla oli siella asunto-autossa virrat paalla etta paasi valilla vilvoittelemaan. Ilman lippista en olisi kylla parjannyt tuolla. 

Illan Freedom Ford Championship sarjojen palkintoja

Yhteispotretti jarjestajien ja nuorien kesken

Haastatteluja videokoostetta varten!

Koirilla oli viileimmat ja parhaimmat katsomopaikat asunto-autossa.

Pojat valmiina voittamaan Rescue Race luokan!

Cloe osallistumassa asu kilpailuun. Toinen sija tuli ansaitusti talle inkkari- tytolle ja hepalla

Parkkipaikalta loytyi muutakin kuin autoja

Michaela ja Luke ratsastamassa kohti luokan voittoa

Illan viimeisten luokkien tunnelmia

Grand champion ship luokkien voittajat tuotiin kaikki kehaan ja huuto aanestyksella valittiin kilpailun lopullinen voittaja. Mita enemman kavereita ja kannatjia sita varmempi voitto. Tama on nyt kuulemma erittain jenkkilaista Redneck kulttuuria niinkuin sita taalla kutsutaan.

Illan voittaja!

Matka kohti kotia kesti hieman odotettua kauemmin kun ensin saadettiin toisen trailerin valoja ja sitten auto meinasi hajota ja se tarvitse lisaa vetta ja jaahdytysnesteita ja sitten piti niita matkan varrelta hakea.

Pysahdyttiin huoltoasemalle missa rekkakuskit yopyvat. Ei ollut vain kuutta rekkaa vaan varmaan 60 ja ylikin. Lopulta paastiin kolmen aikaan yolla kotiin ja neljan aikaan paasin sankyyn. 

KAIKKEA MITA JAI MUISTOKSI KILPAILUISTA!

Ennen kaikkea hyvia muistoja ja vahan olivat ihmeissaan kun sanoin, etta  haluan ensi vuonnakin olla paikalla. 10-11.7.2015 pitaisi siis olla jalleen taalla.

Olen aina halunnut tehda jotain tallaista. Tyoskennella hyvan asian puolesta ja auttaa ihmisia. Unelma ammattini ei kuitenkaan ole hoitopuolella vaan auttaa ihmisia muuten elamassa ja tuottaa heille hyvia kokemuksia. Kaykaahan tutustumassa taman ohjelman nettisivuihin, jonka tukemiseen kerattiin rahaa ja tyoskenneltiin viikonloppu.  http://teenchallengecares.org/

Koskettavia tarinoita nailla ihmisilla ja se miksi ihmiset yleensa ajautuvat huume- ja alkoholi ongelmiin on yleensa seurausta jostain pahasta mita elamassa on tapahtunut. He pakenevat todellisuutta tunteita ja ajatuksia turruttaviin aineisiin kun eivat tieda muuta keinoa paasta pahasta olostaan... Onneksi naita keinoja on muitakin ja oman elaman voi saada avun kanssa pohjalta uusille urille jos vain itse haluaa. Ketaan ei voi pakottaa, mutta kaikki voi yrittaa pelastaa ja auttavia kasia tassa maailmassa loytyy kun vain uskaltaa ottaa sen isoimman askeleen ja myontaa tarvitsevansa apua. Tama viikonloppu oli varmasti yksi hienoimmista kokemuksistani tahan mennessa ja tunsin etta oikeasti paikan paalla tekemalla tyollani on merkitysta, koska se autaa muita ihmisia paasemaan siihen tilaan, etta he ovat elossa kertomassa omaa selviytymistarinaansa muille.  

Tuotot ruuan myynnistakin menivat talle ohjelmalle eli tassa paikassa soi mielellaan useaan kertaan.

Lauantain luokkia. Osallistuin luokkiin 64 ja 66.

Siella mentiin!

Kilpailuista tuli myos loistavaa kilpailukokemusta.

Voitto irtosi luokasta 66. Ladies go as you please walking type. Bleu tuntui todella hyvalta siina luokassa ja oli todella hieno joten voitto oli ansaittu. Taytyy jalleen kehua hevosta ja ratsastajakin oli jo aika hyvin kartalla talla kertaa. Vaaleanpunaiset ruusukkeet ovat viidensia sijoja ja muutenkin varit menevat taalla vahan erilailla mihin suomessa olen tottunut. Huikeaa oli kisata ja alan pitaa naista kilpailuista todenteolla. Kiitokset myos porttipojille jotka availivat ja sulkivat porttia luokkien valissa. Meidan poppoo sai kylla hyvat kannustukset sielta suunnalta ja kaikilla on ongelmia sanoa nimeani taalla joten mina olin koko ajan numero number fifty-seven.

T-paitoja sain kaksin kappalein jotka me kaikki auttamassa olleet saimme.

Yksi isoista sponsoreista ja avustajista kilpailuissa

Paivaleirilaiset saivat juomapullot matkaan ja minakin sain yhden muistoksi

Sunnuntai meni levatessa ja nahtiinpa karhukin juoksemassa pellon poikki. Kurkku on vahan karhea ja toivon ettei flunssa iske, koska minulla on viimeinen  viikko edessa Wythevillessa naiden ihanien ihmisten kanssa. Pitaisi viela kokata heille suomi ruokaa ja nauttia olosta taalla ennen uusia seikkailuja Fredricksburgissa. Tuntuu oudolta vaihtaa perhetta, koska on jo kotiutunut tanne ja sitten pitaakin taas aloittaa kaikki alusta. Tutustua uusiin ihmisiin, heidan tapoihinsa ja kotiutua heidan kotiinsa. 

Mina olin R & M Stablesin ensimmainen Ifye- vaihtari ja olen todella onnellinen, etta he ottivat minut. Olen saanut tehda ja kokea heidan kanssaan niin paljon ja he ovat luottaneet minuun alusta alkaen, Olen saanut todella vapaasti olla taalla ja ratsastaa hevosia. Seuraavassa perheessa onkin ollut vaihtareita aikaisemmin useita ja vahan jannittaa kuinka suuret odotukset perheella on. He kuitenkin ovat todella mukavia sen perusteella mita olen ollut yhteydessa ja paljon on edessa hyvin erilaista tekemista mita taalla... Jannitryksella siis odotellaan mita tuleman pitaa...