tiistai 22. heinäkuuta 2014

VIIMEINEN VIIKKO WYTHEVILLESSA

VIIMEINEN VIIKKO WYTHEVILLESSA

Viimeinen viikko vietettiin wythevillessa muuten oikein antoisasti paitsi, etta kaikki me nuoret saatiin kilpailujen jalkeen flunssa ja maanantai vietettiin aikalailla kotosalla. Itsellahan pahin oli edessa vasta lauantaina joka oli viimeinen paiva. Kuitenkin kunto oli onneksi niin hyva, etta pystyin olemaan mukana menossa.

Maanantaina sattui Wytevillessa iso juna onnettomuus, jonka ohitse ajettiin tiistaina kauppareissulla. Toinen raiteista valui pois paikaltaan alamakeen ja se aiheutti junan vaunujen suistumisen makea alas. Lahella oli useampi rakennus joissa oli kauppoja, mutta onneksi mikaan ei osunut niihin, vaikka lahella oli.
Taalla junaliikenne ei ole laheskaan sita luokkaa mita meilla. Lahinna junaliikenne on tavaraliikennetta eika junalla paase kulkemaan sellaisia matkoja kaupungista toiseen kuin suomessa. Kaikki ajavat autolla tai lentavat. Talla raiteella tietoisesti kulkee yksi matkustajia kuljettava juna. Tama juna  kuljetti tavaraa ja nesteita joista ymparistossa oltiin hieman huolissaan. Kaikki oli kuitnekin hyvin mutta koko viikko vaunuja siirreltiin pois ja korjaustot ilmeisesti kestavat paljon pidempaan. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.

Tiistaina oli siis vuorossa kaupoilla kayntia. Shoppailin vaatteita seka ruoka tarvikkeita iltaa varten, koska olin luvannut kokata suomalaista ruokaa. 

Valitettavasti en ole loistokokki suomalaisten perinne ruokien suhteen, mutta tein sellaista mita itse osaan tehda ja yleensa kotona syon. Makaronilaatikko oli siis paaruokani salaatin kera. Ruoka maistui porukalle oikein hyvin, koska taalla ihmiset syovat paljon makaronia uitettuna juustossa. Harmittelivat pilke silmakulmassa, etta miksi aloitin kokkaamisen niin myohaan kun olisin voinut kokata koko ajan.


Makaronilaatikko valmistuu

Jalkiruuaksi suomalaista suklaata, karkkia, ruissipseja ja hieman ei suomalainen bravuurini mokkapalat.
Jannitys okatessa oli aikamoinen koska ymparisto on eri mihin on tottunut ja laitteet erilaisia. 
Kaikki onnistui kuitenkin mallikaasti.

Ruokailu voi alkaa

Keskiviikko

Bingo my favorite pony ja este reenia! Poni oli tosi laiskalla paalla ja 
toskenteluy oli vahan nahkeaa mutta li mentiin silti.

Tallilla koulutuksessa ja myynnissa oleva Maple tamma on hieman isompi rouva jota paasin kokeilemaan.
Aika isot liikkeet ja tuntui aluksi todella oudolta. Mukavaa vaihtelua, mutta pysyn silti edelleen ponien ja pienten hevosten ystavana.


Bucky reenissa. Renkaassa seisomista. 
Ratsastaen tama ei enaa ollutkaan niin helppoa kuin maasta kasin.



Scott tyoskentelee paljon Buckyn kanssa ja opettaa sille Adriannen avustuksella erilaisia juttuja. 
Nyt Buckylle opetettiin makuulle menoa ja sielta ylosnousua ihminen selassa. Kohta varmaan nahdaan tama hevonen temppuilemassa enemmankin. 


Torstai

Buck ja Cloe. Tama iso herra kaipasi vahan tyostamista ja Cloen ratsastustunnin jalkeen mina ohjeistin ja rakentelin Cloelle esteita. Buck vain totesi etta hanen hommansa on vetaa karryja eika hypata. Herra ei siis ollut potentiaalinen esteheppa ja itse menin lopuksi tyoskentelemaan laukassa vain puomeja herran selkaan. Totesin itsekkin etta aika paljon saa tehda toita herran kanssa etten yrittanyt enaa edes itse hypata kun ei han oikein ymmartanyt miten niita jalkoja nostellaan.

Kaytavan siivousta!

Siivooja tyossaan!


Cloe ja Bleu ottavat rennosti kaytavalla



Star oli uusi tuttavuus minulle ja oikein reipas Walkkeri hevonen.

Seuraavaksi kokeilin Cheynnea. 
Ei niin pehmeaa menoa kuin Bleun askellus, mutta tykastyin kumpaankin hevoseen.

Illalla oli ratsastustunnit ja ennen tuntia eras pieni poika kokeili aitinsa hevosta ensimmaista kertaa. Tahan operaatioon haettiin talliset hauskat lisajalustimet. Suoraa kaannettyna kutsuivat naita kaveri jalustimiksi.

Perjantai

Edessa oliki aamutallin lisaksi shoppailua OLD FORT-WESTERN STORESSA. Ei loytynyt sopivia bootseja tai cowboyhattua, mutta paljon muuta kyllakin. 


Onneksi en omista hevsta, koska olisin varmasri ostanut jo satulan ja suitset western tyylia.

Bootseja



Taustalla oleva satula oli toinen suosikkini

Kotimatkalla loysin itselleni sopivan auton!


Bucky sai uuden satulan ja sita soviteltiin heti

Illalla lahdettiin keilaamaan isoon kaupunkiin. Yllatin itseni olemalla yllattavan hyva siihen nahden, etta olin elamani toista kertaa keilaradalla. 

Paikassa oli myos erilaisia pelikoneita ja tassa testataan autoa!

Lauantai

Vietin lauantain tallilla Michaelan kanssa. Lahdettiin syomaan kaupunkiin ja matkalla hoidettiin asioita mita Michaelan piti hoitaa. Tapasin oikein ihanan vanhan pariskunnan jotka omistivat kampaamon ja solariumin. Heidan kanssaan jutustelin pitkaan ja seuraava etappimme oli iso karjatila. Siella sainkin esittelykierroksen paikoista ja nain muun muassa miten lehmaa hoidetaan jos se tarvitsee laaketta tai muuta hoitoa. Tama tila oli valtava lihakarjatila missa oli satoja lehmia ja oma teurastomo. Kierroksella tutustuin myos tilan  omistajiin ja poikaan, jotka harmittelivat etta tapasivat minut vasta nyt kun olin lahdossa. Oikein ystavallinen perhe ja aiti tarjosi minulle taivaallista coleslawia mita han itse valmistaa. Sitten alkoikin matka tallille ja iltahommat. Taman jalkeen jain talolle yksin koska Margie ja Ralf olivat leireilemassa. Kavinkin siis sanomassa heipat kaikille hepoille laitumilla ja pakkailinlaukut lopullisesti kuntoon aamun lahtoa varten. 


Aika jattaa taakseni yksi elamani parhaista kuukausista ja aloittaa seuraava toisessa paikassa!
Toivontodella etta paasen tulemaan ensi vuonna takaisin tahan paikkaan ja matkata vahan ymparistossa katsomaan sita talla reissulla valiin jaanytta rodeota.

Tama kaksikko ei ikein tullut toimeen keskenaan. Harmaa kissa rouva Kia ei pida nuoresta pikku viikarista Dirty Kittysta. Viimeisen yoni kuitenkin vietin kummankin kanssa, koska he tiesivat etta olin lahdossa.
Matkani hirvein vaihe tahan mennessa oli sunnuntai aamuna lahto tasta paikasta, josta oli kerinnyt tulla toinen koti minulle. Taas piti pakata laukut, lahtea ihan uuteen paikkaan. Tutustua uusiin ihmisiin ja kotiutua heidan kotiinsa. Haikein mielin lahdin kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.

Nyt ollaan jo uudessa paikassa tata kirjoittaessa ja tanaan R&M Stablesin vaki on kaynyt viemassa rahat Appalachian Teen Challenhge ohjelmalle ja kaynyt syomassa nuorten kanssa paikan paalla. Itsekin olisin niin halunnut olla mukana siella mutta taytyy odottaa ensi vuoteen.

Tassa video mika kuvattiin kilpailun aikana! Kaykaahan tutustumassa!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti